Kronologialla ei tarkoiteta pelkästään asioiden ja tapahtumien ajallista järjestystä, vaan myös yhtä historiantutkimuksen vähemmän tunnetuista aputieteistä. Kronologia voidaan jakaa matemaattiseen eli astronomiseen kronologiaan sekä tekniseen eli historialliseen kronologiaan. Ensiksi mainittu tutkii aikayksiköiden määrittelyn kannalta tärkeiden taivaankappaleiden liikkeitä. Historiallinen kronologia puolestaan tutkii eri kansojen parissa eri aikoina käytettyjä ajanlaskun menetelmiä ja pyrkii suhteuttamaan nämä toisiinsa. Tässä keskityn kronologiaan vain viimeksi mainitussa merkityksessä, ja vieläpä yksinomaan länsimaisen kronologian osalta.

Vuosien numerointi Kristuksen syntymästä alkaen oli 500-luvulla eläneen munkki Dionysius Exiguuksen keksintö. Dionysius laati taulukon pääsiäisen ajoittamiseksi, ja tähän tarkoitukseen vuosien numerointi sopi hyvin. Seuraavalla vuosisadalla Beda Venerabilis otti vuosiluvut käyttöön historiankirjoituksessa. Tästä lähtien numeroidut vuodet tarjosivat selkeän kronologisen rungon menneisyyttä koskeville kertomuksille. Vuosilukujen selkeyttä vähensi kuitenkin suuresti se, että ei ollut yhtenäistä käsitystä päivästä, jolloin vuosi vaihtuu. Tähän ongelmaan historiankirjoittajat kiinnittivät huomiota jo sydänkeskiajalla.

Keskiajalla ajanlaskun perustana oli Julius Caesarin määräämään kalenterireformiin perustuva kalenteri, joka otettiin Roomassa käyttöön vuonna 46 e.a.a.. Juliaanisen kalenterin mukaan vuosi alkaa tammikuun ensimmäinen päivä, ja vuodessa on 365 päivää (karkausvuonna 366 päivää). Keskiajalla tätä käytäntöä ei kuitenkaan noudatettu johdonmukaisesti, ja käytössä oli peräti viisi eri vuoden vaihtumispäivää. Näistä kaksi perustui roomalaiseen traditioon, kolme kirkolliseen kalenteriin. Kirkollisiin juhliin perustuen vuosi saattoi vaihtua 25. maaliskuuta (annunciatio Mariae), pääsiäisenä tai jouluna. Pääsiäisen ajoittamiseen liittyvät ongelmat ovat yleisimpiä keskiajan kronologian ongelmia. Ne ratkeavat helpoimmin käyttämällä tarkoitusta varten laadittuja taulukoita tai nyttemmin tietokoneohjelmia.

Vuoden vaihtumispäivä vaihteli alueittain: esimerkiksi Espanjassa tammikuun ensimmäinen oli kaikkein harvimmin käytössä. Nyrkkisääntöjä vuoden vaihtumisen ajoittamiseksi on vaikea antaa; kronikoissa mainittuja tapahtumia ajoitettaessa on syytä perehtyä paikallisiin traditioihin. Saksalaisessa historiankirjoituksessa jouluun perustuva vuoden vaihtuminen on kuitenkin yleisin. Asiakirjalähteiden osalta indiktion käyttäminen vaihtoehtoisena vuoden määrittelynä helpottaa tilannetta, sillä indiktiovuosi vaihtui roomalaisen tradition mukaan yksiselitteisesti syyskuun ensimmäisenä päivänä.

Usein asiakirjoissa ilmoitettiin myös monentenako kuninkaan (tai muun hallitsijan) hallitsijavuotena asiakirja on annettu. Tämäkään ei näennäisestä selkeydestään huolimatta ole erityisen yksiselitteinen tapa ilmaista vuosi, sillä hallintavuosia saatettiin laskea valtaannoususta, ensimmäisestä vallankäytön tilanteesta tai kruunajaisista lähtien. Siten hallitsijuuden vuosi ei myöskään vaihtunut tammikuun ensimmäisenä päivänä. Nämäkin käytännöt vaihtelivat alueittain ja ajoittain.

Päiväys ilmoitettiin keskiajalla usein pyhimyskalenterin avulla. Myös näiden juhlien ajankohta saattoi vaihdella eri alueilla ja aikakausina. Siksi tässäkin suhteessa on syytä perehtyä juuri omaa tutkimusaikakautta ja maantieteellistä aluetta koskeviin hakuteoksiin ja käsikirjoihin.

4 kommenttia

  1. Anonyymi // 8:16 ap.  

    Eihän niistä aina ota erkkikään selvää, mutta - onneksi - mitä kauempana jokin tapahtuma on, sitä yhdentekevämpää on tietää tarkka päivämäärä.
    Asioiden tapahtumajärjestyksen selvittäminen onkin sitten toinen juttu, ja se on usein myös tärkeää syiden ja seurausten ymmärtämisen kannalta.

  2. MikJP // 1:26 ip.  

    Kyllä monien tutkimusaiheiden kannalta on tarpeellista kyetä ajoittamaan asiakirja tai tapahtuma tarkoin. Vaikka yksittäisellä päivän päälle tarkalla ajoituksella ei olisikaan merkitystä, voi suurina sarjoina päivämääristä muodostua mielenkiintoisia rakenteita ja havaintoja (esimerkiksi käräjien kokoontumispäivät, kuninkaan itineraario, ylipäänsä eri tapahtumien toistuva ajoittuminen tietyille päiville).

  3. MikJP // 1:27 ip.  

    Lisäksi on huomattava, että tapahtumia ja asiakirjoja on hankalampi laittaa kronologiseen järjestykseen, ellei yksittäisiä tapahtumia ja asiakirjoja kyetä ajoittamaan.

  4. Anonyymi // 9:22 ip.  

    helou.