Suhtauduin pitkään epäluuloisesti elektronisten tekstieditoiden mahdollisuuksiin. Vielä 1990-luvulla ainakin Suomessa kuviteltiin sähköisen julkaisemisen, varsinkin verkkojulkaisemisen tulevan edullisemmaksi kuin perinteisen, kirjamuodossa tapahtuvan julkaisemisen. Tällöin suunniteltiin editioita, jotka eivät toisi mitään uutta perinteisiin kriittisiin editioihin nähden, pikemminkin heikentäisivät käytettävyyttä.
Ainoa etu perinteiseen kirjajulkaisuun olisi ollut mahdollisuus asiakirjojen julkaisemiseen transkription ohella myös kuvamuodossa. Esimerkit hyvistä sähköisistä editiosta ovatkin olleet pitkään harvassa - itse asiassa en ollut sellaisiin aikaisemmin törmännytkään.
Augsburgin editio Llulluksen muutamista vaaliteksteistä on kuitenkin avannut silmäni. Nyt julkaistut tekstit ovat varsin lyhyitä, mutta ne osoittavat minkälaisiin tuloksiin monitieteiset yhteistyöhankkeet voivat päästä.
Editioruutu jakautuu neljään ikkunaan. Suurimman osan ruudusta vie mustavalkoinen kuva käsikirjoituksesta, tämän lisäksi tekstistä on editio sekä englanninnos (vaihtoehtoisesti saksannos ja ranskannos). Alimmaisena on tekstikriittinen apparaatti.
Tässä sinällään ei ole vielä mitään erityisen ihmeellistä, mutta aivan uutta on tapa, jolla nämä kaikki on linkitetty toisiinsa. Kaikki kolme tekstiä on linkitetty toisiinsa: näpäyttämällä englanninnosta saa nähtäväkseen paitsi vastaavan latinankielisen lauseen myös alkuperäisen käsikirjoituksen lause korostetaan värillisillä hakasulkeilla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia
Lähetä kommentti