Keskiajantutkija ei kovin pitkälle selviä Linkomiehen latina-suomi -sanakirjalla. Strengin sanakirjan avulla pääsee jo hiukan pidemmälle, mutta aloittelevakin medievisti törmää nopeasti teksteihin, joista ei näillä koulusanakirjoilla saa selvää.
Onneksi on olemassa keskiajan latinaan erikoistuneita sanakirjoja. Monet näistä ovat kansallisia hankkeita.[1] Itse tartun kuitenkin yleensä ensimmäisenä Du Cangen massiiviseen sanakirjaan Glossarium mediae et infimae latinitatis. 1600-luvulla alunperin laaditusta sanakirjasta tehtiin useita alati laajenevia laitoksia 1800-luvulle saakka.
Yksi näistä myöhäisemmistä laitoksista (Frankfurtin laitos vuodelta 1710) on nyt käytössä myös verkkoversiona. Tälläkin pääsee aika pitkälle - enää ei ole tarpeen lähteä keskustaan voidakseen käyttää opusta yliopiston kirjastossa.
1800-luvun puolivälin laitoksen taas voi hakea omalle tietokoneelleen pdf-muodossa Stanfordista. Seitsemän volyymiä vie noin gigatavun kovalevytilaa, joten hitaimmilla verkkoyhteyksillä sitä ei kannata lähteä hakemaan.
Teos on oikeastaan enemmän kuin sanakirja, parhaimmillaan sen sana-artikkelit ovat tietosanakirjamaisia selvityksiä ja pienoistutkielmia. Hyvän esimerkin opuksen sisällöstä saa tutustumalla esimerkiksi suudelmaa (osculum) käsittelevään artikkeliin.
[1] Näistä ks. "Special Report: Survey of the Status of Dictionaries of Medieval Latin"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia
Lähetä kommentti